Yksinkertaisuuteen liittyy myös lyhyys; useimmat käskymme ovat vain sanan osia tai tavuja tai ihan mitään tarkoittamattomia äänteitä. Liikaa ei tietenkään kannata lyhentää, koska käytettävissä olevat äännähdykset loppuvat kesken kun koira alkaa osata riittävästi temppuja. Yli kaksitavuiset saati useammasta sanasta koostuvat käskyt alkavat kuitenkin olla jo turhia, ylimääräiset äänteet eivät anna koiralle enää lisäinformaatiota ja hyvin koulutetun koiran kanssa latenssin pitäisi olla niin lyhyt, että sanasta ehtii yleensä sanoa vain alun kun tehtävää on alettu jo suorittaa.
Monia käskyjämme on etsitty sanakirjan kanssa, koska suomesta loppuvat nopeasti lyhyet ja yksinkertaiset sanat kesken. Paljon käskyjä onkin myös englanniksi ja ruotsiksi - ja niissäkin tapauksissa monesti vain sanan osina ellei sana itsessään ole lyhyt. Logiikan ja oman muistamisen vuoksi sana yleensä tarkoittaa ainakin jollain kielellä haettua asiaa, esimerkiksi maahanmenokäskyistä ase on lyhenne käskystä asetu, maa lyhenne sanasta maahan, down on suoraan englannista, ligg suoraan ruotsista. Jord on järkeilty siitä, että se on maa-käskyn synonyymi ruotsiksi.
Jillalla on paljon eri käskyjä tarkoittamaan samaakin asiaa. Osin syyt voivat olla historiallisia, olen esimerkiksi aiemmin opettanut suorituksen väärin ja uudelleenkouluttanut saman toiminnon eri käskyllä. Usein tämä vanha "pilattu" käsky on myöhemmin otettu uusiokäyttöön jonkun muun toiminnon kanssa. Syy voi olla myös selkeydessä; esimerkiksi maahanmeno on varsin erilainen suoritus silloin kun se tehdään istumasta (koira valuu eteen alas) ja silloin kun se tehdään seisomasta (seuraamisesta sukellus, kaukoissa taaksepäin kaatuminen). Silloin selkeintä itselleni on ollut erottaa eri suoritustyylit eri käskyillä, eikä vähiten siksi että eri suoritustyylit on koulutettu eri tavoin ja eri aikaan - ne ovat siis koirallekin eri temppuja.
Ja tietysti, koska kyse on vammakoirista, on käskyjen kanssa pitänyt ottaa huomioon myös fyysiset rajoitteet. Siksi esimerkiksi Jillalla on kuusi eri käskyä maahanmenolle. Arkimakuun lisäksi tokokäskyjä on jokaiseen maahanmenoliikkeeseen omansa, koska Jillan täytyy selkänsä takia tietää jo maahanmenovaiheessa, miten sen kannattaa asettua. Se ei esimerkiksi pysty makaamaan normaalitilanteissa mitenkään muuten kuin lonkallaan, siksi se suorittaa paikkamakuun lonkallaan maaten. Sen paikkamakuukäsky tarkoittaa siis välitöntä lonkalleen menemistä. Vastaavasti se ei lonkaltaan pysty ponkaisemaan luoksetuloon tai kaukokäskyjen asennonvaihtoihin, joten niissä sen pitää tietää ajoissa olla ottamatta lonkka-asentoa.
![]() |
| Tai ainahan voi maata myös näin |
Muutkin varmasti pähkäilevät joskus käskysanojen keksimisen kanssa, joten tässä meillä tällä hetkellä käytössä olevat käskyt:
SEISO on jäävänä/luoksarissa halt, kaukoissa top (makuulta noustessa) tai änd (istumasta noustessa; se on lyhennös englannin standistä).
Lisäksi on arkipysäytys vänta ja "mätsäripysäytys" seis (eli koiran pitää seisahtua edustavasti ja antaa kopeloida itseään; käytetään mätsäreissä ja tokon juoksutarkastuksessa).
ISTU on jäävänä sit, kaukoissa iru (seisomasta) tai get up eli kedap (makuulta).
Arki-istuminen on istu.
MAAHAN on jäävänä ja luoksarin pysäytyksenä down, kaukoissa ase (seisomasta) tai jord (istumasta), paikkamakuussa ligg, luoksetuloa edeltävänä ja ruudussa maa.
Lisäksi on arkimaahanmeno käy siihen.
SIVULLETULO on hier (lausutaan hie, koska multa r ei tule kaikkein luontevimmin). Se on myös luoksetulo suoraan perusasentoon.
SEURAAMINEN on seuraa. Ehkä meidän ainoita "normaaleja" käskyjä.
Lisäksi on kontaktikävelykäsky pysy, jolla koira kulkee kontaktissa kummalla tahansa puolella ja esimerkiksi lenkillä ohitetaan toisia koiria usein näin. Samoin tokossa siirtymät tehdään pysy-käskyn alla.
Mätsäreihin oli aiemmin myös käsky follow, jolla piti ravata kauniisti vierellä, mutta se on varmaan jo unohdettu.
En muuten itse enää nykyään käytä seuraamiskäskyä nopeuden muutoksissa, siis hitaaseen käyntiin, juoksuun tai normiaskellukseen vaihdettaessa. Se on mun mielestä epäloogista; johan se koira seuraa ja sen pitää tehdä niin kunnes muuta sanotaan. Vähän sama asia kuin paikallaolossa en käytä erikeen mitään paikallaolokäskyä, koska johan olen käskenyt koiran tiettyyn asentoon ja siinä sen pitää pysyä kunnes vapautetaan.
ETEENTULO on kom. Toimii luoksetulona pk-tyyliin (koira tulee eteen istumaan) ja rallyssä sivulta eteen istumaan tulona.
Jilla tulee myös eteen seisomaan käskyllä front. Sitä tosin ei tarvitse kuin vasta rallyn mestariluokassa, mutta kätevä temppu muuten.
PAIKALLA ISTUMINEN tokoliikkeenä on auf.
Lisäksi on yleisodotuskäsky odo silloin kun perusasennosta pitää jäädä paikalleen istumaan ennen luoksetuloa, kääntyessäni itse tunnarikapuloita laitettaessa jne.
Istu + odo käytetään silloin kuin koira on "parkissa", eli kuuntelen koulutusohjaajan ohjeita tai tuomarin kommentteja tai jos muuten vaan pidetään taukoa tekemisestä.
LUOKSETULO on hit. Useimmiten käsky taipuu muotoon Jillahit ja Toukohit, koska arkitilanteissa koiran huomion kiinnittäminen ennen käskyä on usein ihan suotavaa. Tokokentälläkin Jillahit toimii parhaiten, pelkkä hit jää joskus ymmärtämättä tai kuulematta, koska siinä ei ole mitään voimakkaita ja selkeitä äänteitä.
Hit on arkiluoksetulo ja samalla mahtikäsky, sitä ei koskaan jätetä noudattamatta. Hit-luoksetulolla koira tulee alusta loppuun täydellä laukalla kosketusetäisyydelle ja jää pitämään kontaktia. Se on meidän luoksarikäsky ALO-luokasta ylöspäin. ALOssa luoksetulo on hier, samoin ylemmissä luokissa viimeisen pysäytyksen jälkeinen käsky, koska niissä koiran pitää päätyä sivulle perusasentoon.
Lisäksi arjessa on myös tänne, joka on ennemminkin yhtä kuin tännepäin - siis lähemmäs tulo ilman mitään tarkempaa määritelmää. Sitä käytetään myös ikävissä tilanteissa, kuten suihkuun kutsuttaessa. Tule on myös oma juttunsa, sen merkitys on ennemmin "tule mukaan".
ESTEHYPPY on este. Se on hallittu ja kontaktissa tehty hyppy, toisin kuin agilityhyppy go.
Hyppy tai hop on arkikäsky, jolla joko hypätään, kiivetään tai lisätään nopeutta, tilanteesta riippuen. Hyppy on käskynä kokenut aikamoisen inflaation, koska käytin sitä aikanaan agilityssä kun en vielä tiennyt Jillan selkäongelmasta. Silloin siis painostin hyppyhalutonta koiraa hyppäämään hyppy-käskyllä, joten Jilla oppi inhoamaan koko sanaa. Siksi käsky vaihdettiin tokoa varten - siellä estehyppy on Jillan lemppariliike.
NOUTAMINEN on nouda. Lähinnä siksi, ettei sitä tule sanottua vahingossa arkielämässä. Arkielämän nouto on tuo. Tuo-käskyllä haluan esineen suoraan käteen ojennettuna mutta muu osa suorituksesta on vapaamuotoista, kun taas nouda on hyvin tarkkaan määritelty tehtävä jossa koira päätyy sivulle istumaan esinettä pitäen.
Lisäksi meillä on arkena käytössä muitakin esineisiin liittyviä noutokäskyjä, kuten anna (koira antaa maassa olevan hihnanpään tai suussaan jo olevan esineen suoraan käteen), pidä (koira ottaa esineen suuhun ja kantaa sitä), ota (koira ottaa esineen mukaansa siirtyessään toisaalle) jne.
HYPPYNOUTO on kapu eli lyhenne sanasta kapula. Se on eroteltu norminoudosta siksi, että koira ymmärtäisi paremmin estehypyn kuuluvan osaksi suoritusta. Se auttaa esim. silloin kun heittää kapulan päin helvettiä ja este ei ole koiran suoralla linjalla. Koira siis koukkaa esteen kautta, vaikka suorempi reitti kulkisi sen vierestä.
METALLINOUTO toimii samalla nouda-käskyllä kuin puukapulan noutokin; esineellä ei saa olla mitään merkitystä, koira noutaa vaikka kengän tai nakkimakkaran jos niin pyydetään.
TUNNISTUSNOUTO on oma. Se nyt vaan on aina oma.
OHJATULLE NOUDOLLE ei ole vielä muodostunut omaa käskyä, koska sitä ei olla pahemmin treenailtu. Voi kuitenkin olla, että käskyt ovat jotain muuta kuin "oikea" ja "vasen".
RUUTU on vain ruutu ja MERKKI on vain merkki. Jossain asiassa olen sentään mielikuvitukseton. \o/
Toukolla vastaavasti kaikki tämä ei ehkä toimisi. Ei sillä, että olisin testannut. Se on kuitenkin niin yksinkertainen mieseliö, että sille jokaisen nyanssin opettaminen eri käskylle veisi iän ja terveyden. Sille on paljon yksinkertaisempaa ja selkeämpää, että maahan on maahan on maahan. Tartte hifistellä, saatana!

Flammalla ei ees oo arkikäskyjä :) Tai on, paikallaseisominen mut se on käsimerkki + jotain muminaa ;) Joo ja "tähän" on kontaktiton ohitusseuruu.
VastaaPoistaMeilläkin on kyllä kaikkia kivoja käskyjä, ei oo sitäkään murhetta et koira menis evlssä viereisen käskystä maahan tai jos on kaks kehää, koira tekis toisen käskystä.
Flammalla sivulletulo + seuraaminen = siv
Istuminen (sekä paikallaolo, kaukot että liikkeestä) = töks
Maahanmeno (sekä paikallaolo, kaukot että liikkeestä/luoksarista) = moo
Sesisominen (sekä paikallaolo, kaukot että liikkeestä/luoksarista) = pyii
Meillä ei oo ollu mitään ongelmaa sen kanssa etteikö hauveli osais eri käskyn suoritustyylejä eri tilanteissa.
Mä oon monesti miettiny pitäiskö vaan lähteä opettamaan ihan uusiks kaikki eri käskyille, mutta oon loppujen lopuksi todennu että kun sama käsky toimii tilanteesta riippuen, niin miksi opettaa eri käskyjä miljoona:D
VastaaPoistaPropsit niille jotka jaksaa (Y)
Mindillä kuitenkin toimii mm. jäävissä/kaukona/luoksetulossa samat käskyt kuin normielämässä.
Esim.
Maahan/Maa = Maahan, siitä asennosta mikä on tai liikkeestä missä onkaan
Istu= sama juttu
Seisomista liikkeestä ei olla edes opeteltu, siihen toimi vain "paikka" mikä on kaikkien käskyjen tehosteenakin toimiva:D
Pitäisi ihan joskus miettiä että mitä käyttääkään..ja yrittää selkeyttää yhdet sanat, niin minun kuin koirankin pää paran sekoamisen takia :D
Mullakin on tarkoituksena seuraavan koiran ja Toukon kanssa päästä vähän vähemmillä käskyillä, niillä kun ei ole mitään asentorajoitteita eikä toisaalta niitä historiallisia taakkoja, että samoja juttuja olisi tarvinnut uudelleenkouluttaa. Toisaalta eri käskyt eri tilanteisiin vähentävät virittelysanojen tarvetta ylemmissä luokissa. Kun koira tietää käskystä tuleeko seuraavaksi luoksari, paikkis vai kaukot, ei ole väliä muistiko viritellä tai edes opettaa koko virittelyä.
VastaaPoistaClaudialla oli hyvä pointti, että arkikäskyjäkään ei välttämättä tarvitse jos ei halua. Meillä arkikäskyt oli Jillan kanssa käytössä ne ensimmäiset 5 vuotta, kun ei vielä treenattu tokoa eli ei ollut tokokäskyjä, ja ne ovat sitten jääneet kun kriteeri niissä on aivan eri kuin tokokäskyissä (esim. koira saa vapauttaa itsensä kun huvittaa).
Samoin Claudian blogissa oli hyviä pointteja pää maassa makaamisen eduista, sillä saa "ilmaiseksi" hyvän paikkamakuuasennon ja liikkeestä sukelluksen, jolloin yksi käsky riittää kaikkeen. Ainoa, missä mä ehkä aina tulen tarvitsemaan erillisiä käskyjä on kaukot. Mun mielestä niissä on niin erilainen kriteeri kun kaikessa muussa (etujalat/takajalat paikallaan), että selkeyden vuoksi mä pitäisin ne eri temppuina. Mutta makukysymyksiähän kaikki on.
Oon tässä tänä iltana jo hyvän tovin selannu tätä blogia ja ois kyllä niin paljon luettavaa, että ei millään pysty kaikkee lukemaan.. :D Inspiroiduin näistä siun kirjotuksista ihan uudelle tasolle ton oman hurttimuksen koulutuksen suhteen ja päätin lähtee opettamaan ihan alusta tota luoksetuloa, joka tällä kertaa sitten tosiaankin ois ehdoton(!!) ja ihan uudella käskysanalla. Meillä on menny "tänne"-käsky ihan perseilyks, kun koira ei korvaasa lotkauta, jos vaan ei satu kiinnostaa (esim. jäniksen jälki on kivampi.)
VastaaPoistaKiitos! Jään lukijaksi odottelemaan uusia postauksia. :)
Ps. Jilla on tosi upean näköinen koira! Todella harmillisia nuo vaivat ja kivut. :( Kumpa hoidoista olisi pysyvä apu!
Lisätääs tähän vielä, että pohja tossa meijän "tänne"-käskyssä on ihan hyvä ja koira toimii suurimmassa osassa tilanteita hyvin. Mutta sitten oon ite kattonu vähä läpi sormien sen ehdottomuuden kanssa..ja lopputulos on kaikilla tiedossa.. Kui pöljä voi ihminen olla? :D Missähän johdonmukasuus?
PoistaTsemppiä teillekin tuloharjoituksiin! Mun pitää edelleen melkein joka lenkillä muistuttaa itseäni, etten katsoisi luoksetuloissa mitään sormien välistä. On vaan liian helppo antaa anteeksi yksi toistettu käsky, yksi hidastelu, yksi ohijuoksu... Ja pian voikin huomata olevansa alkupisteessä. :D
VastaaPoista